Auringonnousu

Kuljen Hällämönharjua kaakon suuntaan ja ympärilläni luonto heräilee syyskesän päivään. Saavun voimalinjalle ja huomaan taivaan ruskottavan. Järven päällä makaa vahva sumu. Yleensä jätän voimalinjan suuremmitta huomioitta taakseni, mutta tänään päätän ottaa muutaman kuvan.

Etenen kivenheiton ja käännän kulkuni kohden Ristisalmea. Saapuessani järven rantaan huomaan koivussa olevat syyskeltaiset lehdet. Salmen toisella puolella olevan Mustikkaniemen metsä näkyy sumuverhon läpi kuin kangastus.

Ilma on sen verran kolakka, että auringonnousua odotellessani päätän hieman tutkiskella ympäristöä. Olen onnekseni lähellä rantaa, ja hyvää paikkaa, kun viipale aurinkoa nousee esille metsän takaa. Otan muutaman rivakamman askeleen.

Tänään auringonnousussa tällä paikalla, tässä säässä, on vahvaa luonnetta. Olen jo kääntämässä selkäni järvelle, kun tajuan liikettä veden päälle. Joutsen! Se lipuu kultaisen hohteen lävitse ja pysähtyy. Katsoo hetken ajan taakseen, ja jatkaa sitten lipumistaan, kunnes häviää sumuun. Odotan tovin toista ja lähden sitten kulkemaan harjua kohti. Jo selkeästi vaalentuneessa aamussa nousen rinteen ylös, ja oikaisen suuntani luodetta kohden.