Valoa ja sommittelua

Kahlailen tammikuisessa metsässä ja lumoudun sen aistikkuudesta. Pysähdyn lyhyen tiheä kasvuisen kuusen kohdalla. Kylmän vihreä puolukan varpu katselee maailman menoa sen helmoista. Odottaen omaa aikaansa, suojatussa maailmassa.

Jatkaessani kulkua kohtaan talven lehdet, kuolleet lehdet. Puihin kasvava punerrus antaa viestin auringosta. Ja pian se jo itsensä paljastaa, ja sävykin vaihtuu kultaan.

Paljonko luulisit olevan matkaa? Siis aikaa siihen, että talvi väistyy. Kysyisin valoa kylkeensä saavalta koivupuulta, jos tietäisin sen vastaavan. Ja oikeastaan miksi kysyisin? Talvi on rikas, kaunis, koskettava sekä nautittava.

Kuva: Ville Heikkinen
Kuva: Ville Heikkinen
Kuva: Ville Heikkinen
Kuva: Ville Heikkinen